Agafia ("Ogoi") Iljantytär Määränen

Runonlaulaja, tiedoiniekka, parantaja. Ogoi Meäränen, "Jermeinakka"

Syntymä / Birth / Рождение:

Suojärven ortodoksinen seurakunta, metrikkakirjat, syntyneet v. 1858: Suojärvi Orthodox Parish, metrics books, Births year 1858: Суоярви православный приход, метрические книги, рождений 1858 г.:

- 29) 14.5. Agapija. Kaitajärvellä tp. Ilja Ignatjev ja v. Jevdokija Jakovleva, molemmat oikeauskoisia Kast. 16.5. Kummi: saman kylän talollisen Jakov Nikitinin tytär Anna.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=4110034

Avioliitto / Marriage / Брак:

Suojärven ortodoksinen seurakunta, metrikkakirjat, vihityt v. 1879: Suojärvi Orthodox Parish, metrics books, Births year 1879: Суоярви православный приход, метрические книги, браки 1879 г.:

30) 12.11. Moisenvaarasta tp. Jeremi Ivanov, ou. I av. 24 v. (Tekstin yht. Määränen) Kaitajärveltä tp. Ilja Ignatjevin t. Agafija, ou. I av. 21 v. (Tekstin yht. Härkin) Sulhasen todistajat: Moiseinvaarasta talollinen Savva Mihailov ja Helylänniemeltä populi Petr Petrov. Morsiamen todistajat: Kaitajärveltä populi Dimitri Feodorov ja Varpakylästä talollinen Ivan Maksimov Tumanov.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=4111280

Kuolema / Death / Смерт:

Elämäkerta / Biography / Биография:

Ogoita on laulattanut viisi kerääjää: Ahtia (1908), Haavio (1921, 1933, 1935), Aalto (1936), Vornanen (1938) ja Pyykönen (1938, luov. 1947). Hän on osannut yli 70 runoa, yhteensä lähes puolitoistatuhatta säettä, joka on Suojärvellä ylivoimaisesti suurin yhdeltä laulajalta saatu määrä. Eeppisiä runoja Ogoilta on merkitty muistiin 24. Niiden joukossa ovat kaikki Suojärven yleiset runot sekä, kuten Haavio huomauttaa, monia harvinaisuuksia. Naisten kertauslaulut, puoleksi eeppiset, puoleksi lyyriset, hallitsevat hänen ohjelmistoaan. Mutta hän laulaa myös Neitsyt Mariasta, Lemminkäisestä, Ogoista ja papinpojasta, Isosta härästä, Iro-Neidosta, kehto- ja leikkilauluja hänellä on toistakymmentä, häärunoja pari, lyyrisiä runoja pari. Toinen niistä ”Jos mun tuttuni tulisi” –runon ainoa suojärveläinen toisinto…:

Igävät on aiat, päivät pitkät,/ Päivii vielä eläisin,/ Yöt on kahta katkerambat./ Ei sit oo iltoa, kui mie en itke,/ Ei oo viikkoa, kui en viere,/ Eik ole kuu ku en kuverdune./ Illat itken ikkunois,/ päivät peltoloin peril,/ Oamut aittai rappusil,/ Veen on kauat veräjil,/ Kuun on kauat kujun suus./ Tulisko ennen tuttavani,/ Ennen nähty nähtävän,/ Virssan vastahan mänisin,/ Sinne kättä käpsyväisin,/ Hos olis keärmis kämmenil,/ Mie kaglahan kabuisin,/ Hos olis kalmani kaglan peäl,/ Sit vierehen venyisin,/ Hos olis vieri verta täysi.

Loitsuja Ogoi on osannut noin 30. Ogoi on ollut suojärveläisistä runonlaulajista elävimmin siirtolaistenkin mielessä. Hämmästyttävää kyllä, laulajana ei ”Jermein akkazen” muisteta vaikuttaneen, mutta tietoneikkana sitä enemmän. Kerrotaan sitäkin, miten hän ensimmäisen taikansa oppi. Kun Ogoi oli synnyttänyt esikoisensa, anoppi Aksenja taikoi Jermein hänelle kylmäksi: ”tämä vain sellin magas”. Aikansa surtuaan Ogoi lähti miehensä kanssa Venäjän puoleiseen kylään praasniekkoihin. Jermein hän anoi mennä juhlimaan, mutta itse pujahti salaa Rannan Okki-nimisen mummon luo, joka tiedettiin tietäjäksi, ja kertoi tälle huolensa. Tämä neuvoi: Ogoin oli otettava kolmesta kohdasta ruumistaan verta ja kostutettava siihen sokeripala, mikä oli sitten kahvissa juotettava Jermeille. Ogoi teki niin ja ihme tapahtui: Praasniekoista kotiin tultaessa Jermei oli jo niin ystävällinen, että kantoi vaimoaan auttaakseen(…).

Kertomuksista päätellen Ogoi on ollut ammattiparantaja(…). Jos tilanne vaati, hän viipyi talossa viikon tai kaksi, rukoili Neitsyt Mariaa ja kumarteli metsälle.

Ogoi meni naimisiin 1870-luvun lopulla Moiseinvaaran lampuoti Jeremei Ivanov Määräselle. Hän eli siellä talvisotaan asti suuren perheen keskellä. Hänet evakuoitiin talvisodan aikana Venäjälle, ja hän kuoli sieltä palattuaan v. 1940 Helsingissä. Hänet on haudattu Helsingin ortodoksiselle hautausmaalle.

Hannes Vornasen kokoelmassa on seuraava maininta: ”Ogoi Määränen o s. Härkin on perinyt taitonsa vanhemmiltaan ja isovanhemmiltaan.”.

(Senni Timonen: ”Suojärvi” teoksessa (toim. Pertti Virtaranta & al.) : Karjalan laulajat, 1968.)

Lea Tajakka

Oma Suojärvi 1 / 2001: Ogoi Määränen. Muistikuvia Suojärven Moiseinvaarassa eläneestä ja siellä vaikuttaneesta runonlaulajasta Ogoi Määräsestä:

Ogoille on tehty ikioma patsas, joka sijaitsee Nurmeksen kaupungissa aivan Bomban talon päädyssä. Ogoi Määräsellä on ollut myös selvännäkijän lahjoja ja tarvittaessa myös muitakin yliluonnollisia lahjoja. Ollessani noin kymmenvuotias pojan ressukka kuulin moiseenvaaralaisen talollisen Jyrgi Makkosen kertovan isälleni erään tarinan. Jyrgi kertoi, kuinkä eräänä kesäkuun päivänä vuoden 1900 alkupuolella hänen ollessaan ruokatunnilla oli hyvin aidatulta alueelta kadonnut hänen ainut hevosensa aivan näkymättömiin. Jyrgi selitti isälleni kolunneensa hevoslaitumen joka paikan, ei vain missään ollut näkynyt hevosta ja kuitenkin etsimishomma oli ollut jo kolme päivää vireillä. Loppuajalla oli ollut myös muita kyläläisiä avustamassa etsintätouhua, mutta ei hevosen karvaakaan löydetty. Tällöin jotkut kyläläisistä Jyrgin sanoman mukaan olivat olleet tietävinään, että Jermien akalla Ogoilla muka pitäisi olla taipumusta jonkinmoisiin tietämyksiin. Niin Jyrgi sanoi isälleni, että kaikkeahan on kokeiltava. Asiasta toimeen. Hän kertoi kiireesti lähteneensä Jermien akan puheille, että voisikohan Ogoi päästä hevosen jäljille. Jyrgi kertoi isälleni: "Kun menin Jermien pirttiin, niin siellä oli leivän tuoksu. Ogoi oli juuri leiponut ja paistanut leipää ja työnteli loppuja leipiä uunista pöydälle. Kerrottuani asian Ogoille hän istuutui lavitsalle ja samalla hän painoi pään alaspäin. Hetkisen kuluttua Ogoi oli sanonut Jyrgille: hevosesi on Mändykangahan rajakolla (aholla) kahden puuluagarin välimaastossa. Mene kiireesti, hae hevosesi ennen auringonlaskua." Jyrgin jalka oli tietenkin kevyt tämän asian jälkeen. Luageriksi sanottiin Suojärvellä palo- eli kasketulta alueelta lappalaiskodan muotoon pystytettyä puukasaa. Siinä saattoi olla koossa enemmän tai vähemmän puuta. Nimi oli luageri, se ei miksikään muuksi muuttunut. Jyrgi jatkoi isälleni: "Sillä rajakolla ei tosiaan ollut kuin ainoastaan kaksi luagaria, mutta hevosta etsittäessä näytti niin kuin olisi siellä kolme luagaria hänen silmissään. Myöskin toisten ihmisten silmissä oli ollut kolme luagaria näkyvissä siellä. Kun Jyrgi sanoi menneensä rajakolle (aholle), hevonen seisoo kolmannen, keskimmäisen luagarin paikalla, missä luagaria ei todellisuudessa ollutkaan. Hevonen oli seisoma-alueen tampannut täysin mullalle kolmen vuorokauden aikana. Jyrgi sanoi isälleni, että hevosen etsintäaikana ei ollenkaan tullut mieleen, ettei sillä rajakolla ole kuin kaksi luagaria puuta pystyssä. Hän jatkaa samalla, että melkoinen silmänkääntötemppu on täytynyt olla kyseessä.

Käärmeen pureman parantaminen

Siinä samalla istuimella kertoi Jyrgi Makkonen isälleni myös toisen tapahtuman sattuneen samana kesänä. Hän kertoi eräällä toisella rajakolla olleen hänen kahden tyttölapsensa eräänä heinäkuun päivänä marjoja poimimassa ja siellä oli käärme pistänyt toista tytärtä jalkaan. No, tyttäret tietysti kovan itkun ja voivotuksen kanssa juoksivat kotiin. Tuosta isä-Jyrgille tulikin kova hätä. Hän kertoi isälleni, että oli kiireesti ratsastettava Jermien aikan luokse kertomaan tapahtumasta. Niin pikavauhtia hän kertoikin päässeen Ogoin luokse. Ogoi oli sanonut, että hän lähteekin paikan päälle sinne, missä pistäminen on tapahtunut sekä kehotti Jyrgiä ottamaan avun tarpeessa olevan tyttären mukaan. Jyrgi selitti isälleni, että kun saavuttiin rajakolle pistopaikalle, niin Ogoi istuutui kiven päälle ja käski minun ja tyttäreni menemään noin kymmenen metrin etäisyydelle hänestä. Me tietenkin tottelimme ja siirryimme edemmäksi. Tämän jälkeen Ogoi oli katsellut hieman ympärilleen ja sitten hiljaisella äänellä viheltänyt kolme kertaa. Mikä ollakaan, vähän ajan kuluttua Jermien akkaa kohden oli pikkuhiljaa tulla viserehtinyt kolme kappaletta iso- ja kyykäärmeitä ja ne olivat pysähtyneet Ogoin eteen noin metrin päähän. Ogoi oli sormiliikkeillään ja jollakin puheen muminalla nuhtelevinaan niitä pahasta työstä. Kun sitten nuhtelu näytti olevan ohi, Ogoi viittasi käärmeille tiensuunnan, mistä ne olivat tulleetkin, sinne saivat lähteä. Niin tosiaan ne olivat kääntyneet täyskäännöksen ja lähteneet Ogoin osoittamaan suuntaan. Selkä alkaneet tehdä pikkuhissukseen matkaa metsän pimentoon. Tämän jälkeen Jyrgi kertoi Ogoin pyytäneen hänet tyttärensä kanssa tulemaan luokseen. Nyt Ogoi oli ottanut käärmeiden pysähtymispaikalta maata käteen ja hieronut tyttären pöheissä olevaa jalkaa. Sitten Ogoi oli kehoittanut Jyrgiä tyttärensä kanssa kiireesti lähtemään kotia kohden taakse vilkuilematta. Jyrgi kertoi isälleni, että kun he olivat olleet tyttären kanssa kotona noin puolitoista tuntia, Ogoi tuli myös sinne. Tällöin Jyrgi oli tarjonnut avusta palkkiota. Ogoi oli kuitenkin siitä jyrkästi kieltäytynyt. Samoin aikaisemmasta hevosta koskevasta avunannosta ei ollut ottanut mitään palkkiota. Lisäksi Jyrgi kertoi, kettä kun kolme tuntia oli kulunut maamullalla hieromisesta, tyttären jalka parani. Tällöin pistoksen kohteeksi joutunut tytär oli sanonut isälleen, että jalka on täysin terve. Jyrgi Makkosta kohdanneet ikävänpuoleiset asiat ovat vuosisadan alkupuolella tapahtuneita, josta jo kertomuksen alussa mainitsin. Kun sitten sotien jälkeen tapasin moiseinvaaralaisen talollisen, Jyrgi Makkosen Sotkamossa, vielä täysin pirteänä ja muuten hyvin säilyneenä vanhuksena ja kerroin hänelle, mitä Jyrgi oli tarinoinut erittäin monien, monien vuosien takaa isälleni. Hän sanoi tapahtumat muistavansa niin kuin eilisen päivän asiat sekä lisäsi, että olisi vielä kertomattomia asioita paljon. Siitäkin, että esimerkiksi on Jermien akka Ogoi Määränen ihmisille hyvää tehnyt - ja ilmaiseksi. Jyrgi kehotti tulemaan hänen luokseen kyläilylle, että hän kertoilee niitä muistissa olevia tosiasioita enemmänkin. Liekö omien vai vieraiden kiireiden takia jäänyt Jyrgin luoksi kyläreissu tekemättä. Kuitenkin niin se vain jäi. (Muisteli Juho Koivunen. Kirjoitus julkaistu myös toukokuun 1982 Oma Suojärvi -lehdessä.)

Ogoi Lauloi Ahtialle vuonna 1908:

SKVR VII1 122. Suojärvi. Ahtia n. 2. -08. Moisienvaara. Ogoi Meäränen, 50 v. Iroi ńeidoi, imbi ńeidoi, Kabuńeidoi kauńikkańi Pyhitti igäzen pyhän, Aijan kaiken oigevutta: 5 Eigo syönyh kananmunie Kukiriikun polgemie; Eigo juonuh rieskoimaidoloi, Ne ol' härril häyrityt; Eigo syönyh rugoileibie#1, 10 Ne on ubehil kynnetyt. Kirgai händä marjoińi mäel, Buolukkańi rindies. Otti marjazen mäel, Buolukkazen rindies; 15 Pani sen huulilleh, Huulilleh da kielelleh, Se ielleh vattšah i vajozi. Kohustui Iroi neidoi kohullizeks, Kandaa kuuda kaksi kolme. 20 Akat jo kuuda arvellah, Neidizet#2 ńedälilöi. Yheksän kuun ylittši kandaa jo, Siid roih hänel suuri huigie. Lähtöö mail on maksankarvazil, 25 Paikoil on papittomil, Soaa kolme poigulastu. Syöttää#3 häi niidä kazvattaa. Virkkaa vańhin poigulapsi: "Hoi, moamońi, kandajoińi, 30 Magien maijon andajoińi! Maltoit soaha, ga maltat nimetki panna." "Poigueńi, päivyeńi, Oli miel miul sius miestä load'ie, Ennätit emäksi virkkoa, 35 Kandajoiksi kaiverrella. Ole vanha Väinämöńi!" Virkkaa keskimäńi poigulapsi: "Hoi, moamońi, [kandajoin%CC%81i], Magien maijon [andajoin%CC%81i], 40 Maltoit - - -" "Poigueńi, [p%C3%A4ivyen%CC%81i], - - - Ole sinä seppo Ilmol'l'ińi, Tagoja ilmaniguńi!" Virkkaa nuorin poigulapsi: 45 "Hoi sinä, moamońi, [kandajoin%CC%81i]!" - - - "Ole sinä nuori Jougamońi!" Rubioo seppo load'ie paidazes pajan, Polven peälöiz alužimet, Kulakkoloiz vazarat, 50 Tagoo ilmazen ijän.

1. 1 rugoileib|eä| : rugoileibie.
2. 2 Neid|o|izet : N.
3. 3 Syttää : Syöttää.

Ahtialle vuonna 1908 laulettu:

SKVR VII1 180. Suojärvi. Ahtia n. 8. -08. Moisienvaara. Ogoi Meäränen, 50 v. o.s. Härkin (huomautus: alkuperäisessä lähteessä oli merkattu Ogoin tyttönimeksi virheellisesti Hottinen) Kaidajärveltä. [Kilpalaulantoa - häävirttä.] Vanha Väinämö da nuori Jougamo. Veetähäs#1 hyö vassakkah. Koskoo rinnus rinnuksehi, koskoo aižańi aižahi. Vanha Väinämöńi välitteäte! 5 Ei V[%C3%A4in%C3%A4m%C3%B6n%CC%81i] välitteäte. Välitteäte Jougamońi! Ei J[ougamon%CC%81i] välitteäte. Nukka myö täs laulamahi, kudai olemmo sanoil syvemmät! 10 Laulaa nuori Jougamońi sorzazen ońi soili. Laulaa vanha V[%C3%A4in%C3%A4m%C3%B6]ńi, haukkazen ońi havuili. Sorzazen on sorraldaa i perraldaa. 15 Laulaa kondiehuon on korbiloili. Sen i nuori J[ougamon%CC%81i] sorraldaa i perraldaai; laulaa vanhaa Väinämöistä hukkazen i on reunahi. 20 Suuttui vanha Väinämöńi, laulaa nuorda Jougamoista sorkin#2 soihi, polvin maihi, kynzin kylmäh kiveh, hambahin vezihagoh. 25 Tuuli päidä tud'utteloo, aldo#3 tukkia ajeloo, virda jalgoja vedeloo. "Hoi sinä vanha Väinämöńi! vaiv' olis teäl ollakseńi 30 sorkin soizi, polvin maizi, kynzin kylmäz on kivezi, hambahin on vezihagolois. Tuuli [p%C3%A4id%C3%A4 tud'utteloo], aldo [tukkia ajeloo], 35 virda [jalgoja vedeloo]. Olis miul kolme venoista hyveä, panen venozet pankkihi#4." "On miul niidä venozie jogo tela tembaeldu, 40 jogo valgamo veeldy." "Hoi on vanha V[%C3%A4in%C3%A4m%C3%B6]ńi, vaiv' [olis teäl ollakseńi]. - - - Olis miul kolme oršoista, ota paras oršońi, 45 panizin parahan orsoin pankkih." "On miul oršoloi jogo soimi solmieldu, jogo tammi tartuteldu." "Hoi sinä vanha V[%C3%A4in%C3%A4m%C3%B6]ńi! 50 vaiv'#5 olis [te%C3%A4l ollakseńi]". - - - "Olis miul kolme tšidžoista, ota hot paras tšidžoi! Ańńi tšidžoi aštiet pezöö, Kat't'i tšidžoi kangoin kudoo, 55 Ogoi [ts%CC%8Cidz%CC%8Coi] muite hyvä." "Otan hoz Ogoi tšidžoin." Tuloo Jougamo#6 kodihi, istuoteh kolpitšan peäli huulil on hyydynyzili, 60 nenä suuli laŋgennuzil. Kyzyy Jougamozel moamoi: "Mintäh olet, poigańi, huulil [on hyydynyzili], nenä [suuli laŋgennuzil]? 65 edg#7 olluh muškan tapoili, edg#7 olluh kondien pepuili?" "Eng' olluh kondien pepuili, engo muškan i tapoili, toivotin Ogoi tšidžoin." 70 "Elä ole, poigańi, pahal mielin! Ottaen Ogolois peässäh, andaen on Ańńiloizi#8, keräten on Kat't'iloizi." Tuloo vävöi sulhaziksi, 75 laskettakkoa vävöin oršoi t'inaziz on rinnuksizi, vaskiziz on vál'l'ahizi. Juottakkoa vävöin oršoida kuldaiziz on kaivoizizi, 80 medoiziz on vedyizizi! Työndäkkeä vävöin oršoida piehtaroimah heitetyil on hernehmaili, kazatuil on kagramaili, ostetuil on ozramaili, 85 kuń ei vävöin oršoil karva katkeńis, polt't'inan hinda puolenoo, alttinan hinda alenoo! Kuttšukkoa vävöidä perttihi! Ei synny vävy perttihi. 90 Nodrahuta, vävöi, nuoret ńiššat, kui kazvajan kadajan ladva! Meän on ottšasein on orronluińi, peräsein' on pedranluińi, kamaja kalanluuhińi. 95 Nodrahuttaa vävy nuoret ńiššat, kui kazvajan kadajan ladva. Tuloo vävy perttihi. Istuttakkoa vävöidä syömäh otšin ozrakokkoloihi, 100 sellin sinizih seinihi!

1. 1 kk:ssa pieni alkukirjain.
2. 2 sork|o|n : sorkin.
3. 3 |o|aldo : a.
4. 4 pankki|i|hi : p.
5. 5 vaiv|a| : v.
6. 6 Jogamo : Jougamo.
7. 7 edg|o| : e.
8. 8 Ańńiloi|s|i : Ańńiloizi.

http://metsastajan-sydan.blogspot.fi/2014/10/ogoi-maaranen.html

https://www.kuvakokoelmat.fi/pictures/view/HK19670603_25615

Lisätietoja - More information - Больше информации:

Tämä profiili oli Suojärvi-projektin 32. viikkoprofiili (17.07.2016-23.07.2016).