Paavo (Pavel) Simananpoika Ahava

Kauppias. Kuusamo.

Syntyisin: Uhtua, Uhtua, Vienan Karjala, Venäjä.

Heimoaktiivi

Syntymä / Birth / Рождение:

Uhtuan ortodoksinen seurakunta, metrikkakirjat, syntyneet v. 1873: Ukhta Orthodox Parish, metrics books, Births year 1873: Ухта православный приход, метрические книги, рождений 1873 г.:

Nro 2. Synt. 07.12.1872, kast. 19.01.1873. Pavel. Vanhemmat: Uhtuan kylän talollinen Semen Jefimov Afanasjev ja hänen vaimonsa Feodosja Vasiljeva, molemmat ortodokseja. Kummit: saman kylän talollinen Semen Vasiljev Pjallijev ja Mihail Anisimov Fedorovin vaimo Agafja Jefimova.

[https://www.familysearch.org/ark:/61903/3:1:3QS7-L9CH-4HVD?i=483&ca...]

Jossain tiedoissa Suomessa syntymäajaksi on mainittu 17.12.1872.

Avioliitto / Marriage / Брак:

I

Uhtuan ortodoksinen seurakunta, metrikkakirjat, vihityt v. 1895: Ukhta Orthodox Parish, metrics books, Marriages year 1895: Ухта православный приход, метрические книги, браки 1895 г.:

Nro 2, vihkipvm 23.04.1895. Sulhanen: Talollinen Uhtuan kylästä Pavel Semenov Afanasjev, [...] ensimmäiseen avioliittoon, 22 vuotta. Morsian: Talollisen tytär Uhtuan kylästä Paraskeva Nikitina Tihanova, uskonnoltaan ortodoksi, 21 vuotta. Todistajat: sulhasen - talolliset Uhtuan kylästä Anton Fedorov Rodionov ja Konon Kirillov Bogdanov; morsiamen - talolliset Uhtuan kylästä Matfei Semenov Pjallijev ja Ivan Averkijev Gavrijev.

[https://www.familysearch.org/ark:/61903/3:1:3QS7-L9CH-7W6X?i=817&ca...]

II

Paavo Ahava avioitui Jenni Katariina Kallentytär Wendelinin kanssa 1930.

Kuolema / Death / Смерть:

Paavo Ahava kuoli Helsingissä 31.12.1944, jonne hänet myös haudattiin Malmin hautausmaalle.

Elämäkerta / Biography / Биография:

Uhtualla ja kauppa-apulaisena Suomessa

Paavo Ahava (ent. Afanasjev) syntyi Uhtualla, Vienan Karjalan keskuspaikassa 17.12.1872. Hänen vanhempansa olivat kauppias Simana Afanasjeff ja Hoto Pällijeff. Suomessa Paavo Ahava oleskeli jo vuodesta 1883 erilaisissa kauppatoimissa, vuosia mm. Ylitorniossa Turtolassa kauppa-apulaisena (vuodesta 1887). 6.3.1897 Ahava kertoi luopuneensa Andronoffin palveluksesta Ylivieskassa ja kirjeeesä 20.3.1897 hän kertoi olevansa Pietarissa työssä Kutvosen liikkeessä. [3, 2] Vuosisadan lopulla ryhtyi puuhaamaan vakinaista kauppaa Kuusamon kirkolle. Siellä hän sitten loi asemansa yhtenä paikkakunnan huomattavimmista liikemiehistä ulottaen kauppatoimensa aina Ouluun saakka lännessä ja Uhtualle saakka idässä. [1, 2]

Ollessaan joulun aikaan vuonna 1885 Uhtualla Paavo Ahava, tuolloin 13-vuotias, tapasi kaksi Suomessa kauppa-alalla toimivaa heimolaistaan. Toinen näistä oli Hotatan Vaske, karjalaiselta nimeltään Vaseli Tihonov (kauppiaana Ruovedellä), toinen taas Antti Tihonov eli Mikitän Ontrei (kauppa-apulaisena Laihialla Ivan Mitrofanoffilla). "Tavan mukaan menin minäkin ruotšinmiesten pakinoille", muisteli Paavo Ahava myöhemmin, "ja jouduin samovuaran ääreen Hotatan kornitsassa". [1, 2]

Hotatan Vaske, joka oli hiljaista toveriaan Ontreita pakaliekkahampi, vilkkaampi, kertoi sanomia Suomesta. Lähtiessään hän antoin tiedonhaluiselle pojalle kostintsaksi (tuliaiseksi) A.V. Ervastin kirjan "Muistelmia matkalta Wenäjän Karjalassa kesällä 1879". Tuo kirja merkitsi käännettä nuorukaisen elämässä; ensi kerran hän sitä luettuaan näki ja tajusi oman heimonsa ja suomalaisten läheisen sukulaisuuden ja elinolojen erilaisuuden. Hän luki kirjan useita kertoja ja suuren innostuksen vallassa päätti tehdä kaikkensa Vienan Karjalan ja sen asukkaiden kohottamiseksi henkisestä ja taloudellisesta sorrosta. [1, 2]

Kauppiaana Kuusamossa

Vienankarjalaisten liiketoiminta maakauppiaina Kuusamossa alkoi vuonna 1899. Työmies G. A. Kutvonen Viipurin kaupungista anoi kuvernööriltä lupaa perustaa liike Kuusamon kirkonkylään. Saatuaan perustamisluvan Kutvonen siirsi liikkeensä asiamiehenään toimineen uhtualaisen kauppiaan Paavo Ahavan haltuun. Tämä tapahtui ennen kuin kenraalikuvernööri Bobrikovin toimesta annettiin 2. heinäkuuta 1899 asetus, jonka mukaan syntyperäinen venäläinen sai oikeuden harjoittaa kauppaa Suomessa. Kun Ahavan anomus oli joulukuun 3. päivänä 1899 kunnankokouksessa lausunnolla, se herätti vastustusta, sillä osa valtuutetuista piti Ahavaa kaupanteossa epärehellisenä. Vastustuksesta huolimatta kuntakokous puolsi luvan myöntämistä, eikä kuvernöörikään asettunut poikkiteloin. Kauppaliikkeen tilat Paavo Ahava vuokrasi Marttilan eli Lappmarkin tilalta. Vaikka Paavo Ahava pääsi aloittamaan kauppansa, hän käytännössä hoiti edelleen Uhtualla liikettään. Ruoriin astuikin hänen veljensä Feodor Simananpoika Afanasjev. [4, 2]

Oululaiset tukkukauppiaat olivat houkutelleet uhtualaista Paavo Ahavaa avaamaan liikkeen Koillismaalle, Kuusamoon. Paikkakunnalla hän kävi kauppaa ilmeisesti vuodesta 1897 lähtien. Virallisen kauppaluvan saatuaan Ahava aloitti varsin pian laajasuuntaisen turkis- ja nahkakaupan. Hän hankki aina kunnanrajojen ulkopuolelta saakka nahkoja ja turkiksia, jotka kuljetettiin ja varastoitiin Uhtualle kauppias Kaukoniemen varastoon. Uhtualle Paavo Ahava oli palkannut nahkuriksi kuusamolaisen K. A. Vendelinin ja suutariksi Kalle Törmäsen. Jalostettua nahkatavaraa myytiin sitten Kuusamossa. Ahavan kauppatoiminta Kuusamossa kesti tässä vaiheessa puolenkymmentä vuotta, kun hän ilmoitti luopuvansa terveydellisistä syistä ja osittain toisenlaisten harrastusten vuoksi kaupanpidosta ja siirtävänsä sen veljilleen Iivanalle ja Terolle. [4, 2]

Vuonna 1910 myyntiarvo Kuusamon liikkeessä oli 196 200 markkaa. Suurimmat yksittäiset tavaraerät olivat ruisjauhot, sokeri, vaatetavarat, villa- ja pumpuliteokset, kahvi, tee ja kaakao sekä nahkateokset. Joukossa oli myös siirappia, hedelmiä, makeisia ja leivoksia, Kuusamon liippoja, kaloja, poronlihaa ja vähän lintuja. Myynti jatkui edelleen molemmin puolin rajaa. Ahavan liiketoimintaa alkoivat kuitenkin varjostaa maksamattomat tavaraerät, joille hän joutui anomaan jatkoaikaa. Rahaa hän ei aina saanut myymistään tuotteista nopeasti takaisin. Näistä huolista huolimatta Paavo Ahava pystyi jatkamaan liiketoimintaansa. Maaliskuussa 1914 häntä kohtasi uusi takaisku, kun tulipalo tuhosi liikehuoneiston, ja palon johdosta turmeltui vakuutettua omaisuutta eli kauppatavaravarastoa ehkä 45 000 markan arvosta. Tulipalo ei kuitenkaan ulottunut tavaravarastoon. [4, 2]

Maailmansodan aikana nahkaliikkeen toiminta rajan takana jatkui, vaikka taloudellisesti epävarma aika heijastuikin välillä sen toimintaan. Asiakkaat olivat hänelle velkaa, ja hänkin olisi kaivannut nahan valmistusaineisiin ja tarpeisiin lisää rahaa. Elokuussa 1915 Paavo Ahava kirjoitti edellä mainitulle kauppias Kutvoselle kirjeen, jossa hän kertoi menettäneensä vastoinkäymisten vuoksi suuren osan omaisuudestaan. Puhdas kapitaali oli tuohon aikaan hiukan yli 100 000 markkaa, josta suurin osa oli kiinteistöinä, lähinnä metsinä. Liike-elämän vakavat vaikeudet johtuivat siitä, ettei Paavo Ahava ollut vaikean ajan vuoksi saanut saatavana olevia rahojaan aikanaan. Karjalassa sijainneen liikkeensä tavaravarastoa hän ei ollut voinut muuttaa rahaksi. Lainausasioissa hän koki joutuneensa kiskonnan kohteeksi. Sodan edetessä Paavo Ahava sai rahaa Tero ja Iivo Ahavalta, joten hän selviytyi maksuistaan, joiden kokonaissumma oli vuosien varrella koko ajan pikku hiljaa kasvanut. Maailmansodan päättyessä liike oli edelleen pystyssä. [4, 2]

Otteita Paavo Ahavan nuoremman haastattelusta: "Paavo Ahavan kauppa Kuusamossa 1800-luvun lopussa oli Kuusamon kolmanneksi vanhin kauppa. Uhtuassa ei ollut kauppaa. Myöhemmin oli Uhtuan Lamminpohjan kylässä kutomo, suutarinliike ja satulasepänverstas (Smolander Oulusta), Ryhjässä nahkuriliike, Kalle Wendelin oli viimeisiä nahkureita siinä. Kuusamon kaupasta myytiin tavaraa Karjalaan ja Venäjälle Arkangeliin saakka suunnilleen vuosina 1900-1917: Knäsoi, Kannanlahti, Kieretti, Kemi. Kauppaedustajia olivat Vaseli Vaara ja Iivo Kaukoniemi Uhtuan puolessa, veljekset Iivana ja Simo Jemeljanoff pohjoisessa. Rajana oli pohjoisessa Oulanka-Kannanlahti, etelässä Kemijoen vesistö. Suutarinverstas toimi Paavo Ahavan Karjalan Lamminpohjan kodissa ainakin 1907-08." [3, 2]

Uhtuan kirjastohanke

Paavo Ahava käsitti, mikä merkitys painetulla sanalla oli kansallisen hengen herättämisessä. Vähitellen hänen mielessään kypsyi ajatus: eikö Uhtuallekin voisi saada lainakirjastoa. Toiminnan miehenä hän ei pitkään vitkastellut, vaan kirjoitti ajatuksestaan A.V. Ervastille ja lähetti kirjapainossa painattamansa kiertokirjeen eri kustantajille sekä yhteisöille pyytäen niiltä avustuksia tulevaa Uhtuan kansankielistä kirjastoa varten. [1, 2]

Kirjoja karttuikin hyvää matkaa neljättäsataa Kuusamon postitoimistoon, missä Paavo Ahava muutamien tuttaviensa ja postinhoitaja Aino Kohosen kanssa ryhtyi niitä lajittelemaan. Uskonnolliset kirjat seulottiin pois, koska haluttiin välttää rettelöitä venäläisen papiston kanssa. Hevoskyydillä Paavo Ahava sitten vei kirjat Uhtualle, missä kirjasto sijoitettiin Ojalan Simanan taloon. [1, 2]

Toiminta alkoi kevättalvella vuonna 1889 (14. huhtikuuta). Ensimmäinen lainaaja oli Konoilan Iivana, joka myöhemmin toimi kauppiaana Autissa Rovaniemen maalaiskunnassa. Syksyyn mennessä lainaajia Uhtualta ja lähikylistä oli 109 ja lainoja toistatuhatta. Kaikki sujui hyvin, liiankin hyvin. Marraskuussa joku teki ilmiannon, uratniekka takavarikoi kirjat ja toimitti ne Vienan Kemiin asti tutkittaviksi. Aikanaan, melkein kahden vuoden kuluttua enin osa kirjoista palautettiin vaarattomiksi todettuina, mutta turmeltuneina, osa oli hävinnyt eikä Uhtuan kirjasto enää noussut. Paavo Ahava on kertonut myöhemmin, että näitä samoja kirjoja kulkeutui sittemmin vuosikymmenien kuluttua takaisin Kuusamoonkin, mm. vuonna 1908, kun Vienan Karjalan kylistä saapui oppilaita ensimmäisille kansanopistokursseille. [1, 2]

Heimoaktiivi

Karjalaiskansallisen herätyksen alkaessa Paavo Ahava nousi sen johtohahmoksi. Hän oli mukana järjestämässä kansalaiskokouksia vuodenvaihteessa 1905-06 Uhtualla ja Vuokkiniemessä, viemässä Vienan Karjalan suurta adressia Venäjän duumalle sekä yhtenä sen kokouskutsun allekirjoittajista, joka johti Vienan Karjalaisten Liiton syntysanojen lausumiseen Vaasassa keväällä vuonna 1906. Käytännön järjestelyt hoiti useimmissa tapauksissa varsin pitkälle juuri Paavo Ahava, jolla asuinpaikkansa Kuusamon perusteella oli erinomaiset yhteydet niin rajantakaisiin pitäjiin kuin Suomen vienankarjalaiseen siirtokuntaankin. Hyvänä esimerkkinä hänen toimeliaisuudestaan oli Kuusamon kansanopistokurssien organisointi. [1, 2] Paavo Ahava oli valittu myös 1.1.1906 Uhtuan kansalaiskokouksen asettaman Perustuslaillisen Kansanvaltaisen Puolueen 35 -henkiseen Paikallistoimikuntaan. [3, 2]

Vienan Karjalaisten Liiton alkuvuosien toiminnasta vastasi neliapila Aleksei Mitro, Timo Manner, Iivo Härkönen ja Paavo Ahava. Oman äänenkannattajan Karjalaisten Pakinoiden ensimmäisen numeron toimitti Paavo Ahava nuoremmin Mitron kanssa. Paavo Ahavan aloitteesta, vuosikymmeniä myöhemmin Karjalan Sivistysseura ryhtyi julkaisemaan Toukomiestä vuonna 1925. Liiton perustamia kansankielisiä alkukouluja varten tarvittavan aapisen toimitustyössä hän oli erityisen aktiivisesti mukana. Tuo pieni oravakantinen kirja ilmestyi vuonna 1907. [1, 2]

Tsaarinvallan kukistuttua alkoi uusi, kiihkeä toiminnan kausi, Karjalan Sivistysseura aloitti toimintansa. Paavo Ahava kierteli Vienan kyliä henkistä maaperää muokkaamassa, kouluja sekä kirjastoja järjestelemässä ja puheita pitämässä. Joutuipa hän kerran punaisten vangiksikin, mutta ei lannistunut. [1, 2]

Vuonna 1917 valmistui verraten lyhyessä ajassa Iivo Härkösen ja Paavo Ahavan yhteistyönä Karjalan autonomiaohjelma, laaja, perusteellinen asiakirja, joka, kuten VTT Voitto Setälä tutkimuksissaan totesi, on itseasiassa Itä-Karjalan ensimmäinen valtiosääntö. Seuraavana vuonna Paavo Ahava nimitettiin Itä-Karjalan toimikuntaan, joka oli epävirallinen valtiollinen instanssi. Sen muita jäseniä olivat Iivo Härkönen, Viljo Puustinen, Väinö Salminen ja Lauri Hannikainen. Poliittisen tilanteen muuttuessa tämä elin laajeni viisiosastoiseksi Itä-Karjalan toimituskunnaksi, sai virallisen aseman ja johtoon tuli senaattori, myöhemmin ministeri. Paavo Ahava nimitettiin elinkeino- ja elintarvikeasiain osaston johtajaksi. Tässä työssä hän toimi valtiollisella tasolla Karjalan hyväksi vuoteen 1920 saakka. Tuolloin Itä-Karjalan toimituskunnan työ päättyi Tarton rauhansopimuksen tultua solmituksi [1, 2]

Karjalan Sivistysseuran ja Vienan Karjalaisten Liiton johtokunnissa Paavo Ahava toimi vv. 1906-1930, avusti heimolehteä ja järjesteli tarmolla pakolaisten asioita koillisella rajaseudulla. [1, 2]

Oulussa perustettu Vienan Karjalan asioiden toimikunta lähetti ylioppilas Esko Riekin Kuusamoon järjestämään tiedustelua ja mahdollista agitaatiota rajan takana sekä rajan vartiointia. Oulun piiripäällikön 10.3.1918 mukaan tiedustelulaitosta rajan takana oli kehitettävää. Varsin täsmällistä ja luotettavaa tietoa punaisten toiminnasta ja suunnitelmista saatiin kahdelta Muurmannin radalta tulleelta kuusamolaiselta talolliselta. [5, 6, 2]

Kaukotiedustelijaksi pestautui 11.3. Paavo Ahava nuorempi. Hän lähti tiedustelumatkalle isänsä (Paavo Ahava vanhemman) kanssa, joka oli saanut suoraan Päämajasta määräyksen valmistella karjalaisia mahdollista aseellista toimintaa varten. Tehtävänä oli hankkia tietoja talvitieverkosta, majoitusmahdollisuuksista, elintarviketilanteesta ja mahdollisesta punaisten liikehdinnästä. Tiedustelumatkan alkupuolella keskityttiin karjalaisten mielialojen muokkaamiseen myönteiseksi Suomeen liittymiselle. Matka suuntautui Uhtualle, Kiestinkiin ja Muurmannin radalle. [5, 6, 2]

Paavo Ahavan vanhin poika Iivo Ahava sen sijaan halusi itsenäisen Itä-Karjalan ja vastusti sen liittämistä Suomeen. Sisällissodan aikana Iivo johti punakaartin pohjoista retkikuntaa ja oli näin ollen eri puolella kuin isänsä ja veljensä, jonka hän myös tiettävästi kohtasi taistelussa Vienan retkien alkuvaiheessa maaliskuussa 1918. Paavo Ahavan tytär Veera puolestaan toimi valkoisten esikunnassa lääkintätehtävissä. Ahava joutui sisällissodan aikana myös punaisten vangiksi, mutta pääsi palaamaan nopeasti Kuusamoon, ilmeisesti juuri Iivon ansiosta. [7, 8, 2]

Viitteet:

• [1] Paavo Ahava - karjalaisuuden uranuurtaja Kuusamon kulmilla. Karjalan Heimo 3-4/1988. [http://www.karjalansivistysseura.fi/sampo/sites/default/files/kh-ar...]
• [2] Kooste Reijo Savola.
• [3] Irja Rämä: Uhtuan Afanasjev-suku - Kooste tutkimusaineistosta. Karjalan Sivistysseura ry ja Afanasjeff-sukuseura. 10/2014. [http://www.karjalansivistysseura.fi/sampo/sites/default/files/dokum...]
• [4] Hannu Heinänen: Vienalaista kaupankäyntiä Koillismaalla autonomian ajan jälkipuolella. Kirjastovirma. [http://www.kirjastovirma.fi/kuusamo/kaupankaynti]
• [5] Eero Elfvengren, Einar P. Laidinen: Vakoilua itärajan takana. Yleisesikunnan tiedustelu Neuvosto-Karjalassa 1918-1939. Minerva, 2012. s. 32, 36.
• [6] Veikko Huuska: Isä ja poika, punainen ja valkoinen heimosoturi - Iivo Ahavan tarina. Puheenvuoro. Uusi Suomi 19.03.2018. [http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252551-isa-ja-poika-pu...]
• [7] Jenni Kirves ja Sari Näre: Luvattu maa: Suur-Suomen unelma ja unohdus, s. 69–71. Helsinki: Johnny Kniga, 2014. ISBN 978-951-04029-5-5.
• [8] Wikipedia: Paavo Ahava. [https://fi.wikipedia.org/wiki/Paavo_Ahava]

  ---

Lisätietoja - More information - Больше информации:

• Uhtuan paikkakuntaprojekti
• Paavo Ahava kuollut. Karjalan Heimo 1-5/1945. [http://www.karjalansivistysseura.fi/sampo/sites/default/files/kh-ar...]
• Ahava Paavo. Aikalaiskirja 1934. [http://runeberg.org/aikalais/1934/0011.html]

  ---

Tämä profiili oli Karjalan 141. viikkoprofiili (19.08.2018-25.08.2018).