Simana (Simeon, Semen nuorempi) Mihailinpoika Tuisku

Räätäli. Leppäniemi, Suojärvi.

Sukunimi Tuisku otettu käyttöön Rötsä-sukunimen sijaan.

Syntymä / Birth / Рождение:

Suojärven ortodoksinen seurakunta, metrikkakirjat, syntyneet v. 1870: Suojärvi Orthodox Parish, metrics books, Births year 1870: Суоярви православный приход, метрические книги, рождений 1870 г.:

Nro 22. -. synt. 10.05.1870, kast. 25.05.1870. Simon. Vanhemmat: Leppäniemen kylän talonpoika Mihail Zinofejev ja hänen laillisesti vihitty vaimonsa Tatiana Sidorova, molemmat uskonnoltaan ortodokseja, ensimmäisessä avioliitossa. Kummit: Maimalammin kylän talonpoika Pavel Trofimov, Kokonniemen kylän talonpojan Sidor Gerasimovin tytär neito Ksenija.

Suojärven ortodoksinen seurakunta > Suojärven ortodoksisen seurakunnan arkisto > Metrikat > Metrikka 1864-1870 (I Ca:9) [http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=4110588]

Hautakivessä syntymäaika 18.5.1870.

Avioliitto / Marriage / Брак:

Suojärven ortodoksinen seurakunta, metrikkakirjat, vihityt v. 1907: Suojärvi Orthodox Parish, metrics books, Marriages year 1907: Суоярви православный приход, метрические книги, браки 1907 г.:

Nro 20. Vihkipvm 28.10.1907. Sulhanen: Suojärven seurakunnan Leppäniemen kylän talonpoika Simon Mihailov Rotšijev, uskonnoltaan ortodoksi, ensimmäiseen avioliittoon, 37 vuotta. Morsian: Suojärven seurakunnan Hautavaaran kylän talonpojan tytär Anna Nikolajeva Dubonen, uskonnoltaan ortodoksi, ensimmäiseen avioliittoon, 27 vuotta. Todistajat: sulhasen - Suojärven seurakunnan Varpakylän kylän talonpoika Vasilij Jakovlev Tumanov ja saman seurakunnan Hukkalan kylän talonpoika Pavel Maksimov Haukka; morsiamen - Suojärven seurakunnan Evanniemen kylän talonpoika Joann Jevsevijev Hjamjunen ja saman seurakunnan Varpakylän kylän talonpoika Feodor Rodionov Kononen.

Suojärven ortodoksinen seurakunta > Suojärven ortodoksisen seurakunnan arkisto > Metrikat > Metrikka 1905-1908 (I Ca:20) [http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=4113229]

Kuolema / Death / Смерт:

Simana Tuisku kuoli Keiteleellä 04.10.1952.

Elämäkerta / Biography / Биография:

Simana syntyi Suojärven Leppäniemessä Mihail Zinoveinpoika Rötsän ja Tatjana Sidorintyttären perheeseen viidentenä lapsena. Syntymämerkinnässä Rötsä-sukunimi on mainittu venäjänkielisessä asussa Rotšijev. Hänellä oli isoveljet Feodor ja Semen vanhempi, sekä pikkusisko Oudotja ja nuorin lapsista pikkuveli Fedot. Sisaruksista Jermolai, Jeudokia, Akilina ja Ilja kuolivat jo vauvoina. Simanan isän isoisä oli Maimalammen suurtalollinen Filip Andreinpoika Home. Hänen setänsä Vaslei Rötsä esiintyi Kalevalaseura-säätiön tuottamassa mykkäelokuvassa Häiden vietto Karjalan runomailla (1921). [1, 2, 3]

Leppäniemi ja Hallaselkä 1930-luvulla

Leppäniemen kylä sijaitsi Suojärven itärannalla. Se rajoittui etelässä Kuikkaniemen kylään, lännessä Suojärveen, pohjoisessa Varpakylään ja Kaitajärveen ja idässä Maimalampeen ja valtakunnan rajaan. Näin laajalle alueelle levinneenä asutus muodosti vain nimellisesti yhden kylän. Itse asiassa siihen kuului monta kyläkuntaa (agijaa), joista usea oli itsenäinen, omaleimainen, ja vain pääkylää kutsuttiinkin yleensä Leppäniemeksi. [4, 3]

Leppäniemen Mököistä tie laskeutui kapeaan laaksoon, jossa Mököinoja halkoi suoviljelyksiä. Siitä noustiin jyrkästi Hallaselälle, missä asui Siikasia, Stepan Bloigu, seppä ja maanviljelijä, ja Vasilei Rötsän pojat. Suojoen aseman suuntaan oli vielä yksi Rötsä, Simana Rötsä eli Tuisku. Simanan taloa Suojärven Hallaselässä sanottiin Jerusalemiksi, koska hän oli käynyt pyhiinvaellusmatkalla Jerusalemissa. [4, 3]

Pyhiinvaellusmatka Jerusalemiin

Pyhiinvaellusmatka Jerusalemiin oli hyvin harvinaista, eikä tiettävästi laatokankarjalaisia siellä ollut aiemmin juuri käynyt. Simana Tuisku teki matkan pääasiassa jalkaisin, mutta joutui käyttämään myös hieman rautatiekuljetusta ja laivayhteyttä. [5, 3]

Simeonin pyhiinvaellusta edesauttoi hänen ammattinsa. Hän oli näet räätäli ja tekemällä välillä räätälintöitä, hän saattoi kustantaa matkan. Sen lisäksi matkaa edisti hänen venäjänkielen taitonsa, jonka hän oli hankkinut nuoruudessaan, kun työskenteli Pietarissa. [5, 3]

Simana Tuiskun matkakertomus pyhiinvaelluksesta

Aamun Koitto julkaisu huhtikuussa 1944 kertomuksen Simana Tuiskun pyhiinvaelluksesta Palestiinan pyhille paikoille. Kirjoittajana on seminaarilainen Vieno Levy. Pyhiinvaellus oli tapahtunut noin 40 vuotta aiemmin eli joskus 1900-luvun alkuvuosina. [6, 3]

Matkakertomus [7, 6]:

Laatokan-Karjalassa Suojärven seurakunnassa lähellä valtakunnan entistä rajaa asuu Simo Tuisku-niminen vanhus. Hän on jo 75-vuotias, mutta hänen kasvonsa ovat vanhanakin hyvin iloiset ja vilkkaat. Hänen nykyinen kotinsa sijaitsee Suojärven Hallaselässä. Kodin ovat venäläiset turmelleet pahasti. Mutta Simo Tuisku on tyytyväinen, kun hän on päässyt takaisin kotiseudulleen. Hänellä on oma pieni kirkko kotinsa lähellä. Sitä eivät viholliset ole ehtineet vahingoittaa. Kirkossaan hän oleskelee suurimman osan ajastaan Jumalaa palvellen.
Simo Tuisku on tehnyt pyhiinvaellusmatkan Jerusalemiin. Pyhiinvaellusmatkastaan hän kertoi elävästi ja innostuneesti. Hän aivan kuin eli uudelleen matkalla kokemansa rikkaat elämykset.
Hän oli nuorena ollessaan usein kuullut puhuttavan pyhiinvaeltajista ja Jerusalemista. Hän palavasti halusi päästä kerran siihen maahan, missä Vapahtaja oli elänyt ja voimallisesti vaikuttanut. Ne monet kertomukset ja kuvaukset Jeesuksen elämästä, joita hän oli vanhemmiltaan kuullut, innoittivat häntä lähtemään tuolle pyhiinvaellusmatkalle. 35-vuotiaana Simo Tuisku toteuttikin aikeensa ja lähti tuolle pitkälle ja vaivalloiselle matkalle.
Tarpeelliset matkaluvat hankittuaan Simo Tuisku lähti matkalle. Matka alkoi hevosella. Ensin hän matkusti Moskovaan. Sieltä jatkui matka junalla Kiovan kautta Turkin rajalle. Hän oli hyvin kiinnostunut kaikesta uudesta ja oudosta, mikä häntä matkalla kohtasi.
Turkin rajalla tuli pysähdys, sillä Simon papereissa oli: jotakin epäselvää, ja hänen täytyi matkustaa Varsovaan, josta hän sitten sai lopullisen luvan matkustaa Jerusalemiin. Varsovasta hän matkusti Odessaan. Sieltä matka jatkui laivalla edelleen. Mustameri löi raivokkaasti korkeita aaltojaan laivaa vasten. Onnellisesti laiva saapui kuitenkin Konstantinopoliin.
Siellä oli toisiakin pyhiinvaeltajia. Opas ohjasi heidät mm. Konstantinopolin suurimpaan kirkkoon. Sinne ei saanut mennä sisään ennen kuin oli riisunut kengät pois jaloistaan. Kirkon ulko-oven yläpuolella oli Konstantinus Suuren äidin Helenan kuva. Simo-vanhus kertoi tähän kuvaan liittyvän seuraavan legendan, jonka hän oli kuullut Konstantinopolin asukkailta: Kerran erään taistelun aikana vihamiehet olivat koettaneet ampua tätä kuvaa, mutta nuolet eivät koskeneet siihen, vaan putoilivat kuvan ympärille.
Konstantinopolista jatkui matka edelleen laivalla. Laivassa oli paljon eri kansallisuuksiin kuuluvia matkustajia; he puhuivat eri kieliä. Matkustajille myytiin laivassa monia etelän hedelmiä.
Laivan matkan määräpaikka oli Jaffan kaupunki. Merimatka oli pitkä ja myrskyinen. Loppumatkalla myrsky, oli hyvin ankara. Laiva ei voinut ankaran merenkäynnin tähden päästä satamaan. Laivassa toimitettiin jumalanpalvelus. Tällä aikaa meri tyyntyi ja matkustajat pääsivät maihin.
Jaffasta oli n. 60 km:n matka Jerusalemiin. Tämän matkan pyhiinvaeltajat kulkivat junalla. Rautatie kiemurteli pitkin vuorten rinteitä. Junassa oli 4 vaunua, ja vaunujen ovet olivat lukitut, sillä junasta putoamisen vaara oli suuri. Vaunujen ikkunasta matkustajat saivat katsella ohikiitäviä maisemia ja kummallisia kasveja.
Vihdoin juna saapui odotettuun Jerusalemiin. Heti ensimmäiseksi pyhiinvaeltajat menivät kylpyyn, joka tapahtui Jeesuksen haudan luona olevassa altaassa. Matkasta väsyneinä he saivat luvan mennä yöksi erääseen lähellä olevaan kirkkoon. Väsyneet matkustajat pian nukahtivat sikeään uneen. Seuraavana aamuna heidän mielialansa oli virkeä ja jokainen tahtoi päästä näkemään niitä paikkoja, joissa Vapahtajamme Jeesus oli aikoinaan liikkunut.
Pyhiinveltajat opastettiin Jerusalemin kivikkoisia katuja pitkin Suureen kirkkoon. Se oli niin suuri, että sen sisään mahtui useampia pienempiä kirkkoja. Keskellä kirkkoa oli rukoushuone ja Jeesuksen Ylösnousemisen kirkko. Siellä oli myöskin Golgata, Jeesuksen risti ja ryövärin ristit sekä kaksi muuta pientä kirkkoa. Alakirkossa oli yksi alttari ja yläkirkossa kaksi alttaria. Tässä suuressa kirkossa toimitettiin jumalanpalveluksia lakkaamatta. Kirkosta poistuessa pappi pesi kaikkien miesten jalat ja naisten kädet, kuivaajana toimi papin apulainen. Pesun jälkeen tarjottiin kahvia ja ruokaa eräässä rakennuksessa kirkon lähellä.
Seuraavien päivien aikana pyhiinvaeltajat kävivät mm. Betlehemissä, jossa Jeesuksen syntymäpaikalla oli luostari. Betlehemistä he lähtivät Jordanille. Menomatkalla he kävivät luostarissa, joka oli Jeesuksen Äidin syntymäpaikalle rakennettu. Jordanin laaksossa he näkivät Jerikon luhistuneet muurit. Jordanin rantaan tultua pappi vihki virran veden, jossa sitten Simo Tuisku sekä muut pyhiinvaeltajat kylpivät. Se tapahtui vaatteet päällä. Simo Tuiskulla on vielä nytkin, tallella ne vaatteet, jotka olivat olleet hänen yllään Jordanissa kylpiessään.
Yönsä matkalaiset viettivät Samaria-nimisessä hotellissa, josta sai ostaa vain mehua, mutta ei ruokaa. Seuraavan yön he nukkuivat luostarissa, jossa oli vain muutamia henkilöitä rakennuksien valvojina. Oli suuren paaston aika, ja luostarin väki oli mennyt läheiseen metsään asumaan. Metsässä asuen he paastosivat tavallista ankarammin syöden vain leipää ja metsän kasveja. Samalla matkalla pyhiinvaeltajat kävivät vielä eräässä luostarissa, joka sijaitsi maan alla. Sielläkin toimitettiin aina jumalanpalveluksia.
Seuraavan matkan tekivät pyhiinvaeltajat Öljymäelle, jossa Jeesus oli eläessään usein kulkenut. Öljymäeltä palatessaan pyhiinvaeltajat kävivät Veripellolla, joka oli hyvin kivikkoinen. Kerrotaan, että Veripellon kivet olivat ennen olleet aivan valkoiset, mutta kun pelto ostettiin Juudas Iskariotin hylkäämillä rahoilla, olivat kivet muuttuneet punaisenruskeiksi.
Pääsiäisjuhlaksi Simo Tuisku saapui toisten mukana Jerusalemiin. Silloin toimitettiin jumalanpalvelukset suuressa kirkossa. Kansaa oli tavattoman paljon tässä juhlallisessa jumalanpalveluksessa. Jokaisella oli kädessään 33 kpl käsittävä palava kynttilänippu. Valtavat kynttilämäärät paloivat kaikkialla muuallakin temppelissä jumalanpalveluksen aikana. Jumalanpalveluksessa kirkon valtavat holvikaaret täyttyivät moniäänisen kuoron mahtavista sävelistä. Koko jumalanpalvelus oli hyvin juhlallinen. Se vaikutti erikoisen kohottavasti läsnäolijoihin. Pitkämatkaisen pyhiinvaeltajan rinnan, täytti ilo ja riemu. Kiitollisena hän laskeutui polvilleen kiittäen Jumalaa, joka oli suonut hänen nähdä ja kuulla kaiken tämän ihanuuden.
Jeesuksen haudalla paloi aina kynttilä, joka sammutettiin vain kerran vuodessa, nimittäin pääsiäisenä ja heti sytytettiin uudestaan. Jeesuksen hautaa oli kuvattu lattialle asetetulla haudan kokoisella kivellä. Haudan luona toimitettiin joka päivä useampia jumalanpalveluksia.
Pääsiäisen jälkeen lähti Simo Tuisku kotimatkalle. Hänen sydämensä oli täynnä uusia ja ihmeellisiä elämyksiä. Oleskelu Palestiinassa kesti yhden kuukauden.
Simo Tuisku matkusti sitten Pietariin. Siellä hän viipyi kesän ajan tehden räätälin työtä. Pietarista hän tuli Suojärvelle omaan pieneen kotiinsa.
Tämä harmaahapsinen vanhus on antanut koko elämänsä Jumalalle. Hänessä on Jeesuksen antamaa rohkeata uskonvoimaa, jonka avulla hän on selvinnyt monista elämän vaikeuksista. Vapahtajaansa luottaen hän omistaa syvän onnellisuuden. Hän pyrkii toimimaan siunaukseksi lähimmäisilleen ja kunniaksi Jumalalle. Hän lujasti uskoo, kerran pääsevänsä taivaan iloon ja juhlaan. Jerusalemin juhlallisuudet ovat tämän iäti kestävän riemujuhlan rinnalla vain pieniä heijastuksia.

Leppäniemen Kristuksen Kirkastumisen kirkko

Vuoden 1930 tienoilla Suojärven seurakunnissa alkoi vilkas rakennustoiminta, joka jatkui talvisotaan asti. Leppäniemen asukkaat halusivat kyläänsä oikean temppelin, jossa olisi voinut tulevaisuudessa vaikuttaa seurakunnan toinen pappi. He ostivat Terijoen Puhtulasta entisen venäläisen kirkon ja siirsivät sen Leppäniemeen. Rakennusmestari Uuno Korhonen johti sen pystyttämistöitä ja poisti osan sen runsaasta koristelusta, niin että se soveltui paremmin suomalaiseen tyyliin. Valtio ja Suojärven kunta avustivat hanketta rahallisesti samoin kuin Valamon luostari sekä lukuisat yksityishenkilöt. Kirkollishallitus luovutti melkoisen joukon kirkollisia esineitä. [8, 3]

Rakennushanketta ajoivat etenkin Simana Tuisku ja opettaja Gabriel Salovaara sekä maanviljelijät Stepan Bloigu, Semen Kähkönen, Iivana Harakka ja Vasili Bomba. Kirkon vihkimisen toimitti arkkipiispa Herman 14.12.1930, ja se pyhitettiin Kristuksen kirkastumisen muistolle. [8, 3]

Hallaselän Johannes Kastajan tšasouna ja kellot

Suojärven kylien asukkaat päättivät kokouksissaan ryhtyä rakentamaan rukoushuoneita ja anoivat avustusta kirkollishallitukselta ja valtiovallalta. He panivat toimeen yleisiä keräyksiä, hankkivat lahjoituksia ja lainoja - yksi antoi hirret, toinen lautoja tai päreitä, ja jotkut työskentelivät rakennuksella.

Vuonna 1936 Simana Tuiskun hankkeesta valmistui Hallaselän kylälle Leppäniemeen Johannes Kastajan muistolle pyhitetty tšasouna. Simana järjesti aikanaan rahankeräyksen, jonka tuotolla rakennettiin hänen kotikyläänsä tšasouna. [9, 3] Tuisku oli henkilökohtaisesti käynyt melkein jokaisessa Suomen kaupungissa ja suuremmassa asutuskeskuksessa aina Petsamoa myöten. Tällaisia keräysmatkoja oli hän tehnyt kaikkiaan viisi aloittaen kunkin matkansa Valamon luostarista Karjalan esirukoilijoiden P. Sergein ja P. Hermanin siunauksella. [10, 3] Hallaselän praasniekka oli sriet'eńnä eli Herran temppeliin tuomisen juhla. [9, 3]

Simana Tuisku oli ehtinyt vetää jo noin 100 hirttäkin aiotulle rakentamispaikalle, kunnes Kirkollishallituksesta annettiin kehotus hoitaa hanke laillisessa järjestyksessä. Hankkeelle oli saatava kyläläisten tuki. Hallaselän kyläläiset pitivätkin 1.9.1932 kyläkunnan kokouksen, jossa kyläläiset myöntyivät tukemaan rakennushanketta, mutta sillä ehdolla, että Simana Tuisku vastaa rakentamisesta eikä hanke rasita kyläläisiä taloudellisesti. Tšasounan tontin Simana Tuisku lahjoitti ja lohkotutti omasta tilastaan. [11, 3]

Piirustusten hankkimisessakin oli myös omat kiemurat. Aluksi viranomaiset lähettivät Simana Tuiskulle arkkitehti Veikko Kyanderin laatimat mallipiirustukset, mutta Simana Tuisku ei niitä hyväksynyt. Hän tilasi itse kahdet piirustukset rakennusmestari Johannes Brockelta ja lähetti ne Ulkonaisten muotojen kansallistuttamiskomitealle lausuntoa varten. Komitean jäsenet eivät päässeet yksimielisyyteen piirustusten valinnasta. Kompromissina Johannes Brocke laati uudet piirustukset, joihin sovitettiin kaikkien komitean jäsenten näkemykset sekä Simana Tuiskun toiveet. Nämä piirustukset Opetusministeriö hyväksyi 10.8.1933 sillä ehdolla, että sali olisi korotettava kolmen metrin korkuiseksi ja ikkunat suurennettava. Rakennustyöt päästiin kuitenkin aloittamaan vasta, kun rakentamista varten tarvittavat varat oli koottu. [11]

Varat rakentamiseen saatiin useilla julkisilla keräyksillä. Simana Tuisku matkusti kylästä kylään Karjalassa sekä pitkin Suomenmaata käyden aina Rovaniemellä ja Petsamossa saakka. Varoja kertyi lähes 50 000 mk, mikä kattoi rakennuskustannukset kokonaan ja lisäksi tšasouna saatiin myös kalustetuksi. Rakennuksen pituus oli 6 m, leveys 5 m ja korkeus vesikaton harjaan 3,8 m. Lisäksi länsipäädyssä oli eteinen, jonka koko oli 1,4 x 1,4 x 2,5 m. Kellotornin korkeus 5,5 m. [11]

Nelikulmaisessa kellotornissa oli kuusi pronssista kelloa, jotka Simana Tuisku tilasi Weljekset Friis oy:ltä Ykspihlajasta Kokkolasta. Kellot toimitettiin Hallaselkään helmikuussa 1936. Kelloihin oli kaiverrettu "Simona Tuisku". [11]

Simana Tuisku sai kuin saikin rakennettua tšasounan rasittamatta kyläläisiä taloudellisesti, kuten oli ehtonakin. Urakkansa jälkeen Simana Tuisku anoi lupaa saada tulla haudatuksi rukoushuoneensa alle, mutta kirkollishallitus ei suostunut anomukseen, koska siitä ei ollut mitään mainintaa alkuperäisissä suunnitelmissa. [11]

Laatokka-lehden uutinen tsasounan vihkimisestä 22.11.1938 [12]:

Suojoen rukoushuone vihittiin eilen tarkoitukseensa - Läsnä runsaasti yleisöä
Suojoen rukoushuone, jonka rakennustyöt alkoivat jo viime vuonna ja joka hiljattain on lopullisesti valmistunut, vihittiin tarkoitukseensa eilen klo 9 aamulla. Vihkimisen toimitti pastori Somersaari korostaen puheessaan, että vaikka perustukset ovatkin näkymättömissä, ne on tehtävä lujiksi. Samoin on laita hengellisessä elämässä. Kirkkokuoro lauloi tilaisuudessa kanttori Hentusen johdolla. tilaisuudessa oli runsaasti yleisöä, niin että läheskään kaikki eivät mahtuneet rukoushuoneeseen sisälle.
Tulkoon tässä yhteydessä mainituksi, että Suojoen rukoushuone on etupäässä Simana Tuiskun aikaansaama. Hän on sen puolesta tehnyt paljon työtä. Tuisku onkin harras kristitty. Hän on kerran vuosikymmeniä sitten tehnyt pyhiinvaellusmatkan Jerusalemiin ja talvisin hän viettää edelleenkin pitkät ajat Valamossa.

Kuvia Hallaselän tsasounasta Suojärveltä: Kuva 1 Kuva 2 Kuva 3 Tilitykset Laatokka-lehdessä: Laatokka 17.11.1934 Laatokka 21.10.1937 Uutinen tsasounasta Laatokka-lehdessä: Laatokka 24.07.1937 Uutinen tsasounan vihkimisestä Laatokka-lehdessä: Laatokka 22.11.1938 Tsasounan paikka v. 2019: Hallaselkä 2019 1 Simana Tuiskun kotipaikka v. 2019: Hallaselkä 2019 2 Hallaselkä 2019 3.

Vuonna 1965 Simanan poika Roman Tuisku lahjoitti kolme kelloa Polvijärven Verkkolammelle tšasounaan, Ortodoksisten Nuorten Liitolle (ONL). Kellot lahjoitettiin sillä edelllytyksellä, että ne tulevat nuorison innostamiseksi ja opetustarkoituksiin, mutta mikäli joskus Karjala palautetaan takaisin, kellot tulee kiinnittää Suojärven Hallaselän tšasounaan. [13, 14, 3]

Luostarit

Tiedetään, että Simana Tuisku vietti kaikki talvet Valamon luostarissa – siis Laatokan saarella ennen Suomeen siirtymistään. Viimeiset vuotensa ennen kuolemaansa 1952 hän sitten vietti Keiteleen Hiekassa. Laatokan saaressa sijainneesta Konevitsan luostarista tuli ortodoksisia munkkeja viime sotiemme jälkeen evakkoon Suomeen Keiteleen Hiekkaan. Jäljellä ollut veljestö päätettiin siirtää Uuden Valamon luostariin v. 1956. [5, 3]

Viitteet:

• [1] Suojärven ortodoksisen seurakunnan kirkonarkisto.
• [2] Elonet Kansallisfilmografia: Häiden vietto Karjalan runomailla (1921). [https://www.elonet.fi/fi/elokuva/107922]
• [3] Kooste Reijo Savola.
• [4] Lauri Pelkonen (toim.): Suojärvi II. Suosäätiö. 1966. ss. 563-565.
• [5] Hannu Pyykkönen: Hiekassa aika katoaa [http://hapinmatkat.blogspot.com/2018/01/161-hiekassa-aika-katoaa.html]
• [6] Ortodoksi.net: Pyhiinvaellusmatka Palestiinan pyhille paikoille [http://www.ortodoksi.net/index.php/Pyhiinvaellusmatka_Palestiinan_p...]
• [7] Aamun Koitto, Nro 8, 1944.
• [8] Lauri Pelkonen (toim.): Suojärvi II. Suosäätiö. 1966. ss. 298-299.
• [9] Nestor Norppa: Oma Suojärvi kuvina. 1991. Suojäven pitäjäseura. s.172
• [10] Uusi rukoushuone Suojärvellä valmistunut Hallaselän kylässä. Laatokka 24.07.1937.
• [11] Paavo Harakka: Hallaselän Johannes Kastajan tsasounan erikoiset rakentamiskuviot.
• [12] Suojoen rukoushuone vihittiin eilen tarkoitukseensa. Laatokka 22.11.1938.
• [13] Aamun Koitto, Nro 17, 1965.
• [14] Hannu Pyykkönen: Simeonin kellot – kenelle ne soivat! [http://hapinmatkat.blogspot.com/2018/01/162-simeonin-kellot-kenelle...]

  ---

  
  

Lisätietoja - More information - Больше информации:

• Suojärven paikkakuntaprojekti
• Suojärven Leppäniemen kyläprojekti

  ---

Tämä profiili oli Karjalan 174. viikkoprofiili (07.04.2019-13.04.2019).